Eilen työpäivän sosiaalinen osuus päättyi vierasryhmään, jonka löysin kyselytunnin päätteeksi parvelta. Lähemmäs parikymmentä reilusti parikymppistä tulevaisuudentekijää kotiseudulta oli kiertokäynnillä eduskunnassa. Keskusteluhetki oli monipuolinen ja tulevaisuusnäkyinen. Kyllä olen evästetty hyvin uusiin haasteisiin niin kuntakentällä kun myös eduskunnassa.
Olen myös lumoutunut siitä elämäninnosta ja tulevaisuususkosta, samoin kuin yhtä aikaa pilkistävästä kriittisyydestä. Oli myös hienoa huomata, ettei kriittisyys ole ankaruutta, vaikka olimme selkeästi jo eri ikäpolvea.
Evästeistä väkevin viesti on se, miten Kouvolan seutu valmistautuu ottamaan vastaan akateemisia paluumuuttajia. Mitä Kouvolan seudulla tehdään asian eteen? Miten voi päästä kotiseudulle asumaan ja tehdä akateemista työtä kotikulmilla, vaikka ei olisi, karrikoidusti, opettaja tai lääkäri? Korkeakouluopetuksen puuttuminen lisää seudullisen paluumuuton eteen tehtäviä haasteita. Toisaalta paluumuuttajat ovat jo menettäneet sydämensä seudulle, työn ja toimeentulon järjestämisen mahdollisuudet ovat siis kuntapuolen ja yhteistyökumppaneiden vaativin tehtävä.
