Olen mukana Arkadia-seurassa. Siellä kansanedustuslaitos ja taiteilijat kohtaavat. Eilen kirjoitin eduskunnassa keskittyneenä puhetta, kunnes huomasin, että minun pitäisi istua pari kerrosta alempana kokouksessa. Ei muuta kuin kiireen vilkkaa korkokenkää toisen eteen ja paikalle.

Keskustelimme paljon tekijänoikeuksista ja niiden siirtämisestä ministeriöstä toiselle. Jäin erityisesti pohtimaan sitä, miten voidaan taiteilijoiden edunvalvontaa, siitähän on kysymys lopunperin, siirrellä välittämättä siitä, miten taiteilijat asian kokevat. Taiteilijat ovat olleet tyytyväisiä opetusministeriön asianhoitoon. Herääkin kysymys, onko joku siellä tehnyt jotain väärin?

Henkilökohtaisesti olisin aina erityisen varovainen, kuin syksyn ensimmäisellä riitteellä, kun taiteesta pyritään tehkemään teollisuutta ja kauppatavaraa. Vaikka kautta aikain taiteilijat ovat elääkseen joutuneet tai saaneet tehdä myös kauppaa, taiteen todellinen herkkyys kärsii, kun yhtä aikaa luovan työn mittarina tulee silmissä vilkkua dollarit tai eurot.

Tiistaina kuuntelin isossa salissa kemikaalikeskustelua. En osallistunut itse aktiivisesti, mutta oli kiinnostavaa kuunnella, miten Helsingin tulevaisuus nähtiin uuden haasteen alla. Itse näen paljon odotuksia ilmassa. On varmasti uusia tulokkaita kemikaaliviraston mukana, sellaista osaamista, josta emme ole osanneet nähdä untakaan.

Eilen tiedotusvälineet kohusivat Tehyn rahakirjeillä. Vielä aamulehdessä niistä kirjoitettiin. Itse en ole vielä kirjettäni saanut, tosin luin ohjeen, että se pitää itse käydä pääovelta kuittaamassa. Kävin eilen yhden kerran pääovella, mutta kukaan ei silloin puhunut mitään. No, kun olen seuraavan kerran päätalossa, käyn toteamassa, että minulta meni tämä Tehyn kirje YLI. 

Raha on asia, joka herättää tunteita. Varmasti innokas mainostoimiston ideanikkari on ollut elämänsä iskussa keksiessään: lähetetään kaikille edustajille se kuoppakorotus, joka laskennallisesti on SE, mitä tällä erää budjettilisästä on tulossa, 30 euroa. Todellisuus on siis kirjekuoressa matkalla kansanedustajille, tässä teille se, mistä olette puhueet.

Olen sairaanhoitajien palkkakuopan korjauksen kannalla. Mielestäni kuntasektorin työntekijöissä on monia kuoppapalkkaisia kuten lastentarhanopettajat, kirjastonhoitajat, perhepäivähoitajat muutamia mainitakseni. Silti pidän tätä rahakirjejuttua vähän makurajan ketkuttajana. - Varsinkin kun osa edustajista - oppositio -  on tänään haastamassa hallituspuolueita nimenomaan hoitajienkin tukena. Välikysymyskeskustelu on keskiviikkona ja äänestys perjantaina.

 Tänään Kuusankoskella tapaamme kuuden kunnan valtuustojen kanssa. Paikalla on ministeri Kiviniemi. Riepulan raportti on riepoteltavana, ollut tämän viikon. Tänäänkin jatkui Kouvolan Sanomien sivuilla maaseutukuntien johtoväen keskustelu siitä, miten uuden kunnan perustamista pitäisi siirtää.

Voi hyvät hyssyt! Olen ihmisessäni. Samaan aikaan kun nimenomaan keskustalaiset kunnat ovat  kurjistaneet kyliä ja pikku toreja, lopettanut koulut, vienyt neuvolat pois pikku kylistä, alkaa jarrut kirskua PARAS-menoissa. Kirjaanpa sen tähän taas: seutukuntamme ei kestä monen vuoden käymistilaa enää. Jotain on tehtävä, joko lyötävä hynttyyt yhteen tai elettävä sitten niin kuin ennen. Joka tapauksessa uuteen suuntaaminen on tapahduttava, pian. Ei voi vaan odottaa ja elää käymistilaa. Jo nyt olemme eläneet monta suurta suunnitelman vuotta seisovissa vesissä. Talouskasvun parhaat vuodet ovat menneet tältä seudulta elinkeinoelämän kilpailussa ohi. Vain Kiina-ilmiö on elänyt omaa elämää. Yksi  kiinalainen klusteri ei kuitenkaan riitä, myös kotimaisia kärkiä on hyvä virittää.  

 

Jälkikirjoitus. Ottaa todella pattiin. Ensin sokeri, nyt yksi parlamenttipaikka. Kyllä EU vie meitä kölin alta, auttamattomasti. Parlamentaarikko Stubb pohti vielä, että nyt pienet puolueet ei voi saada ollenkaan edustusta. Minusta siihen ei pidä tyytyä. Päin vastoin. EU-vaaleissa on niin alhainen äänestysprosentti Suomessa, että on nimenomaan työn takana se, kuka paikkoja jakaa.