Tarvitseeko Suomi kemikaaliviraston hinnalla millä hyvänsä? Sitä tässä joutuu pohtimaan, onhan hallituksen esitys kovin voimakkaasti kemikaaliviraston työntekijöitä suosiva ja siis yhtä aikaa eriarvoistava. On käytävä keskustelua itsensä kanssa ennen ratkaisevaa päätöstä, onko tarpeen, että Suomessa EU:n viraston työntekijät saavat paremmat edut kuin tavallinen kansa. Onko EU-virastojen väen saatava diplomaattiedut, jopa enemmän?

Eurooppa-koulusta herännyt ilo oli hetkellinen, kun ymmärsin, miten arvokasta opetusta se on. Samaan aikaan suomalaisissa kouluissa seiniä kaatuu, lapsia tiivistetään yhä suurempiin yksiköihin ja aikuisten kohtaamisen mahdollisuus vähenee. Opetus on etää, ohjattua ja itseopiskelua, mitä isommasta oppilaasta on kysymys. Henkisesti kaikki voimanponnistukset olisivat laitettava koulutussektorilla perusopetuksen ja jatko-opintojen kiireettömyyden ja aikuisen läsnäolon lisäämiseen.

Olen äimän käkenä siitä, miten rähmällään olemme EU:n suuntaan. Edustan itse ajattelua, että silloin kun olemme jossakin tilanteessa, on parasta elää sen mukaan. Mielestäni se ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että EU:n suunnasta otetaan kaikki vastaan kun oikea suora nyrkkeilykehässä. Nyt Suomi on kuin 45 kiloinen raskaan sarjan kehässä. Kuonoon tulee, että leukaluut rutisee, mutta maa nousee vaan yhä uudelleen kääntämään toistakin poskea.

Siinä on kyllä käsitetty väärin tuo viisas ajatus, jos joku lyö sinua poskelle, käännä toinenkin.  Ei sitä pidä EU:n osalta niellä.