Autoverouudistus on eduskuntakierroksella. Mielestäni suunta on oikea, mutta pohdin silti isojen perheiden autotilannetta. Lainsäädännöllisesti jokaisella pitää olla autossa vyöpaikka, "jäniksiä" ei saa olla. Isolla perhellä se tarkoittaa isoa menopeliä ja hintataso on siis myös sen mukaista. Toista oli ennen. Muistan miten Rapojärven mutkaan uimaan mennessä meitä oli naapurin sedän autossa välillä niin paljon, että ulkopuolelta piti ovi kiinni työntää. Ajat ovat toiset. Kulutus- ja päästöperusteet ovat suuntana oikeita.

Autoilusta puhuttaessa olisi aina pohdittava rinnalla myös sekä ammattiautoilua että julkista liikennettä. Erityisesti julkisen liikenteen kansalaiskäyttöä olisi tuettava kaikin keinoin. Kun itse elän nyt kahdessa paikassa, tunnistan hyvin julkisen liikenteen tehokkaan käytön mahdollisuudet ja vähemmän tehokkaat.

Helsingissä ei tule mieleenkään pitää autoa viikottain. On helppo tulla Kouvolan kotoa junalla keskelle kaupunkia. Ratikka vie, jos matkalaukut ovat painavat. Keskustan kävelymatkatkin ovat kyllä varsin käytönnölliset. Hyötyliikuntaa tulee ihan "vahingossa". Kouvolassa en ole koskaan ajanut paikallisbussilla. Miksikö?

Meidän kotoa on noin 600 - 700 metriä pysäkille, bussi kiertää vielä jonkin verran. Pyörällä tai kävellen, tai sitten omalla autolla, pääsee huomattavasti vaivattomammin. Ei tarvitse kytätä kelloa, aikataulujen ikänäkötihrustamisesta puhumattakaan. Pääkaupunkiseudulla tilanne on toinen. Esimerkiksi työni ja kämppäni välillä ei aikatauluja tarvitse lukea. Ratikan päätepysäkki on kohdalla ja bussikin menee samasta kohtaa ohi. Kun edelliset perävalot vielä kuultavat, toinen menopeli jo kolistelee paikalle.

On siis myös väliä, miten autoa tarvitsee. Vai tohtiiko joku ajatella, että kaikkialla Suomessa voisi perheetkin ajaa pienellä kauppakassiautolla ja tukeutua julkisiin kulkuneuvoihin enemmälti?