Jokunen aika sitten puhemies - ihailemani sellainen - Niinistö esitti, että presidentin toimikautta tulisi rajata neljään vuoteen. Perusteluiden kohdalla minun transistorini lienee surissut, sillä kunnon perusteluja en ole puhemiehen suusta kuullut. Mielestäni presidentin toimikausi on kuuden vuoden ja kahden toimikauden jaksona sopiva ja toimiva. Ei ole pakko olla kuin yksi kausi, jos aika tuntuu pitkältä. Näinhän toimi esimerkiksi presidentti Ahtisaari. Hän oli yhden kauden, ei asettunut edes ehdolle toiseksi kaudeksi. Syythän tälle voivat toki olla moninaiset.  

Sen sijaan, että eduskunta keskittyisi zoomailemaan presidentin työtä ja toimikautta, ehdotan, että eduskuntatyön sisältöä katsotaan itsekriittisesti nenä kiinni peilissä. Esimerkiksi tänään ihan hävetti kuunnella lisätalousarviokeskustelua, jossa politiikkaa tehtiin hoitoalan tilanteella niin, että sylki lensi kuin Turkan teatterissa konsanaan kahdeksankymmentäluvulla.  On kansallinen häpeä, jos eduskuntalaitoksemme ei sinivihreän hallituksen vetovastuulla pysty keskittymään oleelliseen. Vaaditaan laajaa yhteisymmärrystä aidosta työrauhasta. Nyt on sovittelutoimikunta työssä. 

Ihmettelenkin sitä Hesariin jo työnnettyä uutista, kuin pelotteeksi, pakkolaista. On kohtuutonta neuvottelun häirintää syöttää tuollainen uutinen keskelle kriittisimpiä neuvotteluaikoja.