Moni kolleega on pohtinut, ettei ehdi kirjoittaa blogia, todennut, että se on turhaa ja blogissa kertomistaan voi joutua myöhemmin vastuuseen. Vaikka blogikirjoitteluni on viime päivinä hiukan takkuillut, kysymys ei ole siitä, ettenkö pidä bloggaamisesta tai että pelkäisin "vastuuta". Kirjoitan kyllä, aina kun ehdin istahtaa omalle työhuoneelle, omalle jakkaralle.

Nyt on ollut kiirus ja valvomisen sekoittama viikko. Työtä on sananmukaisesti yötä päivää.

Nyt tulin hetkeksi hakemaan puhemateriaalia täältä huoneesta. Palaan takaisin suureen saliin, odottamaan, josko puhuisin hiukan. Tänään vuorossa on muun muassa alkoholiverotus.

Ai niin, jotain pientä omalta kotikulmalta.  Olen  ihmeissäni esityksestä, puskasta tulleesta, nimestä Kouvolankoski. Muodostettavan uuden kunnan nimi voi olla mielestäni mikä tahansa jo olemassa oleva nimi.  Sen sijaan, Kouvolankoski. Missä se on, mitä uuden nimen opettaminen maailmalle meille "maksaa"? Aikaa, vaivaa ja rahaa menee ihan turhaan lanseeraamaan uutta nimeä. Eikö Anjalankosken nimen kolmekymmenvuotinen historia ole opettanut mitään? Kaikki tuntee Anjalan, Myllykosken, Inkeroisen, Liikkalan, Sippolan ja Keltakankaan. Kun ajan Kouvolan kulmilta etelään päin, menen aina johonkin noista. Enpä juuri koskaan ajattele meneväni Anjalankoskelle, en edes silloin kun menen kaukomaille Kaipiaisiin.

Pidän keskuskunnan Kouvolan nimeä parhaana ratkaisuna, myös emäpitäjän Valkealan nimi on hyvä. Näillä nimillä on näkyvyyttä tai syvää historiaa. Onhan toki niin, ettei nimi miestä pahenna, ei kai sitten kuntaakaan. Mutta...