Olimme koko perheellä eilen Iitissä. Kävimme kirkossa, kirkkokaffeella ja vielä syntymäpäiväseuroissa. Synttärisankarina oli Iitin seurakuntapastori, viisikymppinen. Onnittelut!! Juhlapäivä huipentui perheen osalta vielä iittiläiseen ruokapöytään, joten päivä Iitissä ravitsi niin henkeä kuin kehoakin.

Iitin kirkonkylä on kaunis ja erittäin perinteinen, jopa harmaana sadepäivänäkin. Eheä, sukupolvien ketjussa rakentunut kirkonkylä on upeaa perinnemaisemaa. Puukirkko, rakennettu 1693, on helmi tämän kaiken keskellä. Suomalaiseen sielunmaisemaan kuuluu maaseutukylä peltoineen, metsätaipaleineen ja kirkonkylineen. Päivä Iitissä hiveli myös silmää.

Iitin kirkko olisi varmasti myös kaunis vihkikirkko. Oma vihkikirkkoni on rippikirkkoni ja lapsuuteni kotikirkko, Valkealan kirkko. Hääjuhlia tosin on viime vuosina ollut melko vähän meidän perheen juhlakavalkadissa. Sen sijaan näitä viisikymppisiä on vietetty, ystävämme alkavat täyttää puolta vuosisataa.

On hauskaa käydä juhlilla, nykyihmiset juhlivat niin omanäköisesti. Se on varsin koskettavaa vieraallekin. Saa olla osana ystävän ystävännäköisissä juhlissa.  Olen kirjoittanut kaksista tälläisistä juhlista blogissani elokuussa 2006.

Olen tänä kesänä saanut kunnian olla mukana kaksilla elämyssyntymäpäivillä. Nimeän nämä syntymäpäivät elämyssynttäreiksi, koska päivän viettotapa on perinteisestä juhlahumusta poikkeava, elämyksellinen.

Viikon vaihteessa olin Suomenlinnassa hienoissa juhlissa. Ikävä kyllä, itse myöhästyin ensimmäisestä huippuosiosta, Helsingin edustan merigruisailusta ja ehdin mukaan vuoroveneen kyydillä lounasaikaan. Merimatka vuoroveneelläkin oli minulle elämyksellistä ja olin siis -tyypillistä minua - ruoka-aikana paikalla. Mahdollisuus kierrellä museoissa, luonnossa ja linnan muureissa yhdessä juhlan tähden tai puolisonsa kanssa ja aurinkoinen päivä toivat juhlaan uutta, elämyksellistä puolta.

Aliisan kanssa keskityimme pääsääntöisesti tutkimaan linnan muureja. Tyttärestäni oli minulle turvaa, koska syvällä tunneleissa minulle tuli jossain kohden ikänäkö esille ja kolmiuloitteisuus katosi. Aliisa saatteli äitiä luontevasti.

Juhlat olivat ihanat: ystävät ja sukulaiset olivat yhdessä, ehtivät seurustella ja toisaalta vähän tehdä muutakin kun juoda kahvia. En väheksy kahvin juontia, mutta arvostan yhdessä oloa ylipäätään. Näillä kekkereillä se oli pääosassa.

Keskikesällä olin toisilla elämyssynttäreillä. Niitä vietettiin tiiviin lähisuvun joukolla. Yhdessä ruokailua, Retretin näyttely, Punkaharjun Valtiohotelli ja sen rannalla lämmin, lähes 1900-luvun alun henkinen uimatuokio teki ainakin minulle huippuelämyksen lankomiehen synttäreistä. Yhteinen autokyyti isomassa autossa tiivisti tunnelmaa mukavasti.

Haluan elämykselliset syntymäpäivät, ehkäpä jo aikaisemmin. Onhan kymmenen vuotta aika pitkä aika odottaa.

Iitissä vietettiin yhdet sankarinnäköiset. Ystäväpiirissä on odotettavissa lisää puolivuosisataisia. Odotan jännittyneenä, mitä mukavaa seuraavat juhlat arkeen tuovat. Ystävien kanssa on ihanaa viettää juhlaa. Tosin melkeinpä vielä arvokkaampaa on saada jakaa ihan tavallista arkea.