Piipahdin Helsingissä. Olimme uuden vuoden retkellä mieheni ja kuopuksen kanssa. Osallistuimme puolustusministeri Häkämiehen juhlaan Säätytalolla ensimmäisen päivän iltana. Tänään ehdin  muun muassa piipahtaa hyvin hiljaisessa eduskuntatalossa.

Silmiinpistävä piirre keskustan katukuvassa, vai pitäisikö sanoa äänimaailmassa, oli runsas ja rehevä venäjänkieli. Suomea ja ruotsia ei juuri kuulunut, sen sijaan paljon venäjää, vähän saksaa, ranskaa, italiaa ja englantia. Helsingin keskustan olivat vallanneet turistit. Mieheni odotti erään nuorille tytöille suunnatun vaateliikkeen edessä tytärtäni (ja minua, olin sisällä makutuomarina). Samassa rivissä oli puoli tusinaa itänaapurin isää. Raitiovaunuissa piti nipistää itseään muistuttaakseen, että on Suomessa. Niin värikästä ja kulttuuririkasta elämä oli.

Kouvolan seudulla katsotaan Kiinaan. Olen joskus todennut, että merta edemmäs kalaan lähdettäessä kannattaa heittää verkot myös lähivesiin. Lappeenrannan seutu vetää edelleen kaupan osalta toiseksi eniten heti Helsingin jälkeen. Kouvolan kulmilta on muutama sata kilometriä Pietariin. Siellä asuu yhtä paljon ihmisiä kuin Suomessa, enemmänkin.

Ei kun talvikalaan!