Kävin Kajaanissa kahden päivän talvilomalla. Testasin Savonrataa. Ei soinut haitarimusiikki junassa, eikä kukaan myynnyt kalakukkoa Kuopion kohdalla junassa. Nautimme tyttäreni kanssa 4 ja ½ tunnin junamatkan aikana kyllä muuta pientä palaa junan ravintolavaunussa. Kotimatkapäivänä junan ruokahetki oli itse asiassa lounashetkemme, vaikka vasta iltapäivällä. Sunnuntaina 15.20 Kajaanista Helsinkiin kulkeva Intercity oli melkoisen täynnä.

Kajaanissa oli paljon turisteja, erityisesti venäläisiä. Savonradalla ajoi ylimääräisiä juniakin, onhan uudenvuodenjuhlallisuudet tällä erää itänaapuristossa parhaimmillaan. Tämän viikonlopun oli siis Kajaanin vallannut niin itänaapuriston lomaileva ja uutta vuotta juhliva väki ja tamminäyttelyn koiraharrastajat. Talvinen Kajaani näytti parasta puoltaan tälle vierailevalle väelle, ainakin meille.

Koirakisoissa meidän viikonloppumme ei ollut voittoja täynnä. Ystävämme koirat kyllä voitti lähes kaiken, mitä voi pari pientä koiraa voittaakin. Onnittelut! Sen sijaan esittämiskilpailussa (junior handler) ei tyttäreni sijoittuneet. Riemu osallistumisesta kuitenkin on parasta, ainakin heti yhden nukutun yön jälkeen.

Junamatkailun ja kahden päivän palloiluhallissa pamppailun jälkeen kotisauna ja lämmin takkahuone on parasta, mitä tiedän! No, toki Panu junalla vastassa oli ihan yhtä ihanaa!