Kaikki tämä siksi, että Kanadassa on tehty  tällä formaatilla tosi-tv-ohjelmaa. Kanadalaisen Hardistyn kaupungin naiset ovat pakanneet kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteneet porukalla pois kodeistaan. Näin kertoo STT:n uutinen. Osa pitää temppua miesvihana, joku ennustaa täyttä kaaosta koteihin. Noin 70 prosenttia kotitehtävistä on naisten harteilla Kanadassa.

Meidän perheessä äiti on taas siinä vaiheessa tammikuuta, että juna ja vieraat kulmakunnat ovat enemmän koti, kuin oma rakas koti konsanaan. Alan taas toteuttaa elämäntapaa erään vapaasti suomennetun laulun sanoin, mihin jätän hattuni, siellä on kotini. Matkalaukkuelämä, pussukka-  ja kassikulttuuri kuuluu istuntoviikkojen arkeen. Samalla kun vaihdan maisemaa, valmistaudun henkisesti  työpäivien haasteisiin. Tänään alkava viikko on vielä erilaisia tapaamisia ja tilaisuuksia, kokouksia ja juhlallisuuskin perjantaina eri puolella maata. Ensi viikko alkaa sitten jo istuntokausi heti maanantaista: Helsinki, täältä tullaan!

Meidän suomalaisten naisten tosi-tv on  työn ja kotiarjen yhdistämisessä. Se on kuin taidetta, jossa välillä tulee mestariteospäiviä, välillä niitä vähän limbompia päiviä. Silti olemme tottuneet pyörittämään perhe-elämääkin niin läsnä- kuin poissaolevinakin. Ei siinä mitään televisiota tarvita näyttämään työmme ja toimintamme monipuolisuutta ja tarpeellisuutta.