Illalla olin mieheni kanssa Kouvolan teatterissa katsomassa Maria Jotunin Amerikan morsian. Ensi-ilta oli jännittävä, sillä avioliittotarinaa näytteli oikeasti pari, Hannele Kainulainen ja Arimo Haltsonen. Pidin kovasti Hannele Kainulaisen roolityöstä. Pidin kovasti myös näyttämökuvasta, kaunista punaista ja mukavaa harmoniaa. Mutta miksi se kiinnostava bändi näytettiin niin pienesti pitkin esitystä? Oli sitä katsonut enemmänkin.
Amerikan morsian on tarina avioliiton syvästä sidoksesta, siitä miten mies ja nainen on kaiken kaikkiaan toisiinsa kahlitut, vaikka arki olisi mitä olisi. Kyllä mies voi olla hirveä, teatterissa.
Parisuhteesta puhutaan usein melko pintavasti. Teatteriesityksen iso plussa on se, että siinä ollaan pari tuntia avioliiton äärellä. Ei voi välttyä pohtimasta omaa elämää, omaa liittoa tai liittymäkohtia omaan arkeen. Vähän niitä Jotunin tekstissä oli, mutta kyllä tunsin piston siinä kohden, kun näyttämöltä todettiin jotakin tähän tapaan: Kukapa mies viitsisi olla laittamattoman vaimon kanssa? Miten kehtaa kulkea vaimon kanssa, joka vanhoissa vaatteissa kuljeskelee? Minulla kun on edelleen tuo Seppälästä ostettu takki ajalta kun lapset olivat vauvoja. Ulkoiluhousutkin on niin rikki, ettei lahkeet enää kasassa pysy.
Niissä parhaimmissa me käymme yhdessä lenkillä, käymme yhdessä ain....
************
Perjantaina päivällä kävin Helsingissä Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa, jossa aiheena Venäjä. Pikkuparlamentin auditorio oli liki täynnä turvallisuusasioista kiinnostunutta porukkaa, tarvitseeko lännen olla huolissaan turvallisuudesta.
Erittäin kiinnostavia näkökulmia naapurimme nykypäivään ja sitä kautta Suomen osalta "Venäjä, Venäjä, Venäjä" -pohdintaan.
Seminaarista lisätietoa linkissä http://www.upi-fiia.fi/index.php
ja
http://www.upi-fiia.fi/fin/tilaisuudet/tulevat_tilaisuudet/russias_security_and_defence_policies/#
