Olen tässä tänä aamuna vastannut useampaan kyselyyn siitä, miten aion toimia kuntavaaleissa. Mitä ilmeisemmin loppuviikosta eri mediat käsittelevät asiaa joko nimellä tai  nimimerkillä puhuen edustajaporukasta yhtenä edustaja-könttinä. Se jää nähtäväksi.

Elän mielelläni päivä kerrallaan. Kun viime sunnuntaina lauloimme kirkossa virttä

"Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen."

tilanne oli todella absurdi. Olimme olleet pari tuntia poissa kotoa. Tyttäreni oli juuri ennen virttä suputtanut minulle ja miehelleni, että hänellä on kotona jäänyt kiharrin päälle. Tuntien tyttäreni huoneen järjestyksen, paperilappujen ja vaatekasojen paljouden, sydämeni kieltämättä kiersi kahta sataa ja uskoakseni verenpaineeni löysi oikean tason ihan ilman kahvia. Siinä Iitin kirkonpenkissä sitä mietti laulaessaan, että jos on tupa jo tulessa, niin kädessään Hän kantaa sinäkin päivänä. Karmiva kauhun tasapaino luottamuksesta huolimatta.

By the way, tilanne alkoi pala palalta ratketa, kun naapurin nuori mies kävi meidän kotona ensiapuna tarkistamassa kihartimen tilan. Johto oli irti seinästä! Tyttö onneksi muisti väärin.  Sykkeemme tasaantuivat.

Tällä haluan vain todeta se, että minun ajatukseni nyt on se mikä on, elämä kantaa sitten niin kuin kantaa. Elämä on suuremmis käsis!  Olen valmis asettumaan ehdokkaaksi kuntavaaleihin ensi syksynä.

Jos on joskus rakastunut, tietää mistä on kysymys. Ei, en vertaa kuntavaaleja tai edustajan tehtäviä rakkauteen. Sen sijaan vertaan  kokemukseen ja tuntemukseen siitä, miten sitoutuu johonkin. Kokemus ja tunne, joka minulla tällä hetkellä on luottamustehtäviin niin kunta kuin valtakunnan tasolla, on jotain sellaista. Olen sitoutunut tähän tehtävään, olla käytössä yhteisten asioiden hoidossa.

Haluan olla omalla ratkaisullani rohkaisemassa myös muita lähtemään ehdokkaaksi ja arkipuurtajaksi yhteisten asioiden hoitoon. Työtä se vaatii, aikaa se vie, mutta kyllähän se vaivansa palkitsee. Aina joskus tulee niitä hyviä hetkiä, kun tietää, että oma vilpitön ponnistelu, tapa toimia, tukea toisia toimijoita tai osoittaa asioiden todellista laitaa sopimattomaksi, on vaikuttanut kokonaisratkaisuun.

Seuraavissa kuntavaaleissa mielestäni seudullisesti on erityisen tärkeää olla mukana, luodaanhan lokakuussa 2008 uutta valtuustoa uuden kunnan toiminnan alkuun. Toki on muistettava, että tämä ensimmäinen valtuusto on poikkeuksellinen, suurempi ja toisaalta siirtymäaikoihin sidottu, joten todellinen toiminnan raamittaminen realisoituu vasta seuraavan valtuuston aikana. Silti näen tulevat kuntavaalit haastavina erityisesti seudullisesti. KD näkökulmasta haaste on todella vahva, onhan paikallisesti meidän kuntatyömme ollut osassa uuden kunnan kunnista erityisen positiivisessa nousussa kehittyvää ja toisaalta esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa KD -tulos oli koko alueella oikein kannustava.

Näissä haasteissa, näissä mahdollisuuksissa olen mukana. Seudullinen hyvinvointi on minulle tärkeä asia, onhan nämä kulmat niin syntymäseutuni, lapsuuteni, nuoruuteni kuin perheenikin parhaat ja ainoat kasvunpaikat.

Siinä on jotain sellaista, jota voi verrata myös rakkauteen.