Irwin lauloi aikanaan, ettei tippa tapa ja ämpäriin ei huku. Ehkäpä suomalaisessa kulttuurissa, nimenomaan alkoholikulttuurissa on jotakin, miksi painaa nenä kiinni peiliin, onhan Suomessa varsin yleistä viettää tipatonta tammikuuta. Jo 1970 -luvulla Yhtyneillä Paperitehtailla vietettiin tipatonta kuukautta. Se oli tosin helmikuu. 80-luvulla puolestaan opiskelijat innostuivat juomattoman jakson ajatuksesta. Terveyden edistämisen liitto on viime vuosina tutkinut tipattoman tammikuun merkitystä kansalle.  Jos 17 % aikuisväestöstä piti taukoa alkoholin käytöstään viime tammikuuna (2007), se on hyvä.

Kääntöpuolena herää huoli siitä, juoko ihan tavallinen matti meikäläinenkin niin paljon, että kokee tarvitsevansa taukoa juomistavoistaan? Tosin onhan erilaiset "paastot" paikallaan, tv-katselu, juoruilu, kiroilu, auton käyttö pikku matkoihin ja vaikka mitä arjen pikku juttujahan voisi vähän tauottaa. Henkilökohtaiset paheensa jokaisella. Eiköhän tänäkin uutena vuotena moni tee esimerkiksi tupakkalakon. Silti pohdin sitä, onko alkoholi niin arkinen, niin kotoinen ja niin tavallinen hyödyke, joka hallitsee elämäämme, tunkee arkeemme ja toistuu arjessa päivittäin. Jos ja kun näin on, on toki hienoa tauottaa sitä, niin kauan kun itse pystyy hallitsemaan alkoholin käyttöään.

Alkoholi on suomalaisista vallankäyttäjistä eräs vaikutusvaltaisimpia. On siis hyvä, että kansa suitsee tuon voimakkaan vallankäyttäjän kykyä hallita ja vallita.  Tipaton tammikuu sopii varmasti monelle, pelkästään jo siksi, että moni aloittaa joulusuklaan ja -kinkun sulattelun. Onhan tunnettua, että alkoholissa on myös paljon energiaa, joten siltäkin osin välttäminen osuu napakymppiin.

Kaikki ponnistelu alkoholin käytön arkistumista ja lisääntymistä kohtaan on hyväksi. Onhan kaiken alkoholi-ilon  ja -surun jakajina yleensä koko ympäristö, ei pelkästään se suu, joka juomaa maistaa.