Mitään en niin paljon kadu, kun venäjän opiskelemattomuutta. No, ehkä kadun jotain muutakin. Silti. Olisi ollut aikanaan viisasta opetella kieli, alkeet, ja kehittää osaamista vaikkapa läpi elämän. Kymenlaaksossa kieltä olisi voinut pitää yllä varmasti, onhan täällä paljon naapurimaasta muuttaneita äidinkielen taitajia.

Tänään ja eilen olisi ollut mielenkiintoista seurata naapurimaan poliittista keskustelua, myös venäjäksi. Vaalit on käyty. Kuvat aamuteeveen uutisissa Punaiselta torilta olivat riemukkaista. Venäjällä voittajat uskovat taloudelliseen kasvuun ja vakauteen. Pitkäaikainen Ylen kirjeenvaihtaja pohtikin aamu-tv:n lähetyksessä, että venäläiset pelkäävät sekasortoa. Putin on tuonnut maahan vakautta. Tätä vakautta ilmeisesti haettiin jatkoksi viimeisimmällä äänestystuloksella.

Minä vaalitulos tarkoittaa Suomen kannalta? Sen nähdään jatkossa, eläen. Oletettavaa on, että mitä enemmän taloudellinen hyvinvointi voidaan ottaa oman kansan hyödyksi ja käyttöön, sitä vähemmän Venäjä tarvitsee Suomen erilaista tarjontaa. Kun oma turvallisuus kansainvälisen liike-elämän luottamuksen saavuttamiseksi riittää, Suomi transiittikohteenakin menettää merkitystään. Venäjän tämän hetken vahva tavoite on varmasti voimistua ja voimaantua hyvin itselliseksi toimijaksi.

* * * * * * * *

Olen tänä viikonloppuna ollut "sisar, hento", tosin en ihan valkoinen. Poikani on toista viikkoa toipilaana ison polvileikkauksen takia. Ei lennä salibandypallo moneen kuukauteen. Sen sijaan jumppa liikkuvuuden lisäämiseksi on päivittäistä menoa.  Meillä kotona on kuin "Hyvien herrojen" -saunalla. Henkilökunta pyrkii palvelemaan, onhan tällä erää liikkuminen ja arkitoiminta kovin jähmeää.

Äidin huoli on mielenkiintoinen elämänkumppani. Vaikka periaateessa sitä elää hetken kerrallaan, myös polven toipumista, äidillinen huoli pyrkii silti hetkittäin pintaan.

* * * * * * *

Tänään osallistun Pohjois-Kymenlaakson muistisairaiden ja heidän omaisten tapahtumaan täällä Kouvolassa. Erityisesti dementiaan tutustuin hyvin läheltä mummoni arjessa. Mummoni eleli 80 - luvulla omia muistamattomuuden vuosiaan. Silloin dementiaosaamista oli jo, mutta on hienoa, että nykyisin sitä on huomattavasti enemmän.