Perjantaisessa Hesarissa pääministeri Matti Vanhanen pohtii sitä, miten media hänen mielestään kertoo liiaksi huono-osaisten tilanteesta ja jättää kertomatta hyväosaisten tilanteesta. Vanhanen haluaisi - lehtiartikkelia vapaasti tulkiten - puhua vain niistä, joilla menee hyvinvoinnin osalta lujaa.

Pois se mediasta ja minusta. Eräs median tärkeä tehtävä on avata silmät näkemään ja vaikkapa sitten punaisetkin korvat kuulemaan. No, Vanhasen puolue ei ole edes luvannut niitä korvia, mutta politiikan vastuunkantajan, vähiten pääministerin, ei tule sulkea silmiä eikä korvia yhteiskunnan vaikeimmilta asioilta. Se, että menee huonosti joltakin osin, on tälläinen vaikea asia. On hienoa ja arvostettavaa, että media ei ole kääntänyt selkää huono-osaisilta. Olisi myös varsin kylmää suljettujen silmien politiikkaa, jos media kirjoittelisi vain siitä, mistä johtavat politikot toivovat.

Pääministeri on siinä oikeassa, hänen tehtävänsä on olla poliittisesti ylin visionääri ja suunnannäyttäjä. Pääministerin on tehtävä, mitä pääministerin on tehtävä. Medialla on  ihan oma tehtävänsä, oma roolinsa myös politiikassa, vaikka se ei sitä politiikkaa sinänsä tekisikään. Tältä osin jokainen pysyköön lestissään, niin suutari kuin ministerikin. Niin kauan kun on kerrottavaa, myös huono-osaisuudesta, media tehköön sitä kerrontaa. Vapaasti! Jopa sillä riskillä, että politiikon sydämeen sattuu.