Olemme varmasti yks sun toinen todella huolissamme Itämerestä. Itämeri on mitä ilmeisemmin maailman saastunein meri. Totean, mitä ilmeisemmin, onhan meillä tutkittu Itämerta ympärillä olevien maiden voimin tarkasti ja huolella. Suomessa tehdään ansiokasta merentutkimusta. Tosin nyt huoli pistää hikeä pintaan, onhan sinivihreän hallituksen hallitusohjelman ilmatieteenlaitoksen ja merentutkimuslaitoksen yhteistyön syventämisen selvittäminen alta vuoden hallitushistorian aikana vaihtunut merentutkimuslaitoksen kahtia jakoon kahden ministerin voimin. Liikenneministeri ja ympäristöministeri ovat tehneet periaatepäätöksen asiasta ja nyt jakoa ajetaan läpi kiireen kaupalla.

On mielenkiintoista nähdä, jääkö ympäristöministerin äitiyslomapätkän suurimmaksi varjoksi nimenomaan tämä kiireinen merentutkimuslaitoksen jako. Olen ihan äimän käkenä, kukkuu, kukkuu, miten muuten niin hyvää työtä tehnyt ministeri Tiilikainen on mennyt hätäilemään tämän merentutkimuslaitoksen hajoittamisen kanssa.

Itämerestä on pidettävä huolta ja meteliä. On nimittäin EU:n näkökulmasta niin, että koko Skandinavia on kaukana, Itämeri on kaukana ja  Suomi on todella kaukana. Esimerkiksi kun olimme Lissabonissa kokouksessa COSAC-kokouksessa viime syksynä, kokoussalin edessä olleessa Euroopan kartassa ei Itämerta juuri ollut piirretty ja Norja, Ruotsi ja Suomi oli yhtä ja samaa möykkyä.

EU:ssa puhuttaessa merien tilanteesta on aina tuotava esille myös meidän Itämeremme. Se on ainoa meri, joka meillä on.