Muistan lapsuudesta erään pääsiäisen, jolloin olimme äidin, isän ja veljeni kanssa Lapsissa partiolaisten hiihtoretkellä. Lähteissä kotoamme Valkealasta oli täysi talvi. Lapissa muistan kaatuneeni selälleni hankeen niin syvälle, etten omin voimin päässyt pois montustani. Valkoista, puhdasta lunta oli silmänkantamattomiin. Kun tulimme takaisin eteläiseen Suomeen, kotiinkin, oli asvaltti näkyvillä ja kevät tullut talven tilalle.

Eilen kolasin puhdasta lunta kotona pihalla. Kävin kävelyllä. Talvi oli sellainen, kun sen tuleekin olla. Puhdasta valkeaa. Liikenteessä voi olla pölyävää lunta, sanotaan liikennevaroituksessa. Minäkin olen lähdössä käymään Lappeenrannassa tyttärieni kanssa.

Käydessämme pääsiäiskylässä sukulaisissamme vitsailimme samaa ikäpolvea olevan väen kanssa, kuka näkee ja kuulee mitäkin, ja kuka ei. Nuoriso antaa joskus palautetta, etten kuule tai näe riittävästi. Näin talven ja kevään rajamailla tulee kuitenkin ainakin näkötesti tehtyä auringonpaisteisina päivinä, kuten tänäänkin.

Näkökykyni on jäljellä. Ikkunat ovat harmaat ja likaiset. No, onneksi satoi tuota lunta ja teki talven. Ehkä pesen ikkunat sitten vaikkapa ensi lauantaina.