Poliittinen toimintakulttuuri eduskunnassa on osoittautunut minulle tällä viikolla pettymykseksi. Perustelen.

1) Ensin on hiljaista. Hallitus ei esitä juuri mitään, ei tapahdu juuri mitään - paitsi tietysti yksityiselämän ja lööppielämän puolella. Sitten rysäytetään kaikki tärkeät asiat kerralla, yhtenä pläjäyksenä. Annan esimerkin. NRF-utvapäätös perjantaina, selonteko luettavaksi maanantai-iltapäivänä, päätös hallituksesta esittää tiistaina aamulla, selontekokeskustelu iltapäivällä tiistaina ryhmäpuheineen. Ja keskiviikkona jatkamme jo toisella merkittävällä aiheella, EU-ilmastopolitiikalla. NRF-valiokuntatyölle on aikaa tämä viikko.

Sama mekanismi pelasi ennen jouluakin. Se on joko huonoa suunnittelua hallituksen suunnasta tai selkeää tietoista valintaa tukehduttaa demokraattinen käsittelytapa keskustelemattomuuteen ja asialliseen tiedonvaihtoon. Tällä menetelmällä vain nopeat keskustelevat, hetken. Esimerkiksi pienessä ryhmässä, jossa ei ole jokaisessa valiokunnassa edustajaa, on vaikea saada kaikkea sitä tietoa, joka on liikenteessä.

2) NRF-keskustelu saatiin juuri käyntiin, esitys käsiteltäväksi ja jo sitä osa edustajista oli viemässä seuraavaan vaiheeseen tai jopa NATO-jäsenyyden porteille. Hoh hoijaa! On vaikea luottaa poliittisiin ratkaisuihin ja esityksiin, jos hetimiten esitetään lisää, tuodaan esille uusia näkökulmia ja avauksia, sellaisia, jotka ovat jo jotain ihan muuta kuin se, mistä on kysymys.

Politiikka ei ole tällä hetkellä parhaimmillaan sitä, mistä siinä pitäisi olla kysymys. Se on surullista, sillä tämänhetkinen töhötys, joka täällä on vallalla, ei hyvää lupaa.