Tupakkaan ei nykyisin juuri tarvitse törmätä, jos ei halua. En halua! Nyt kun on tottunut savuttomaan ja siten siistiin maailmaan, ei ole juurikaan sellaisia tarpeita, että hinkuisin savupöllyyn. Silti minun normaaliarkeen osuu kaksi sellaista paikkaa, jossa törmään ajoittain joskus harmaaseen haisuun. Nuo paikat ovat juna-aseman laiturilla ja kaupungin kaduilla kävellessä, ravintoloiden kohdalla. Myös porraskäytävien kohdalla saattaa törmätä tupruttelevaan henkilöön. Yksityisasunnosta ulos toki ajaa ihan asunnonhaltijan tahto, ei tupakkalaki.

Vuoden 2006 tilastojen mukaan tupakointi vähenee hitaasti kansalaisten keskuudesta. Noin viidennes tupakoi. Harmillinen tilastotieto on nuorten tyttöjen tilastoihin yltävä tupakointi-into. Toki pojatkin minua huolettavat, mutta tytöt ylittävät jopa 2007 luvuissa pojat. Työtä on siis tehtävä, nuorten parissa edelleen. Onhan 20 prosenttia kuitenkin porukasta jo paljon, missä tahansa laskettelussa.

Sen harvan kerran kun osuu tupakkapaikalle, huomaa, että oikeasti tupakkalaki on raikastanut paikkoja. Nykyisin ei haise kun hiki, ja sekin vain, jos ei käytä Rexonaa!