Ensimmäisenä täytyy toki todeta, ettei nuhanenän naisen kannata katsoa peiliin. Näkemästään ei pidä. Se on selvää. Siksi yritin tänä aamunakin ohittaa kaikki kodin peilauspisteet. Se on erityisen helppoa, onhan flunssahileitä silmissä siinä määrin, ettei mitään näe. Ei kulje meikäläisen masiina ihan täysillä.  Tänään siis lepäillään. Perusteellisesti!

Eilen piipahdin Haminassa piirikokouksessa. Pidin siellä puheen, kokousväki keskusteli monesta tärkeästä teemasta. Seudullisessa lehdistössä oli pienen pieni uutinen. Ymmärrän toki, ettei paikalliset asiauutiset iske ja myy, onhan valtakunnassa tällä hetkellä paljon kiinnostavampaa järjesteltävää. Vielä monta päivää pohditaan, mitä ulkoministeri oikeasti tekstasi ja mitä ei?

On  toki niin, että Kokoomuspuolue on se puolue, jonka tulee katsoa peiliin ja tehdä näkemästään omat ratkaisut. Onko hyvin ulkoministerin tehtävät hoitaneen, sosiaalisesti taitavan miehen siirto sivuun se hinta, jonka koko puolue ja mies maksavat parista sadasta viestistä? Se ei kuulu periaatteellisesti meille muille. Sen sijaan se alkaa kuulua ja näkyä, mitä koko poliittinen systeemi maksaa hintaa ja millaisen kuvan meidän suomalainen poliittinen järjestelmä jättää jälkeensä, kun viikkotolkulla jauhetaan yhden jannun ylivirittyneitä viettejä. Hinta koko järjestelmälle alkaa heitellä kun jenkkilän pörssikurssit, varsinkin kun alkupalana on tarjoilu jo koko eduskunnan ahdistelukohua kaikilla mausteilla.

Puheenjohtaja Eero Heinäluoma puhui asiasta ihan asiaa ohjelmassa Lauantaiseura. Tilanne on hoidettava johonkin ruotuun, pikaisesti.