Osuin Ylen Areenalla Silminnäkijä-ohjelmaan, jossa käsiteltiin Kouvolan Seudun Kiina-ilmiötä. Valkealan Sairaalan myyminen hyvinvointikeskukseksi, Valion kiinteistön muuttuminen China Centeriksi ja Pilvilinnan myyminen asumiseen saivat kylmää kyytiä ohjelmassa.

Ohjelman teki surulliseksi se, ettei kiinalainen onni ole ainakaan vielä puhjennut siinä määrin kukkaan, mitä varmasti moni on odottanut. Miksi? Siinä onkin melkoinen pähkinä pureksittavaksi. Tiedetään, tiedetään, ettei yritystoiminta heti pullahdakaan täyteen ruusuunsa, mutta toisaalta kun mahdollisuudet, tulovoima ja kiinalainen tapa tehdä bisnestä on tässä ja nyt, jää mielen sopukkaan ajatus, mikä mättää, kun on hiljaisen oloista.

Ohjelmassa tuotiin esille se, että tavallista suurempi osa viisumeista on jäänyt saamatta, vaikka kutsujana on ollut kaupunki. Katsoja jää pohtimaan tietysti sitä, että tähän liittyisi jotain hämärää. Ohjelmassa väläyteltiinkin asiakirjoja, jotka eivät olisi aitoja. Mene ja tiedä, kun et itse ole nähnyt tai kuullut.

Samaan aikaan kun tietoisuus Kiinasta kauppakumppanina lisääntyy, lisääntyy myös muu tieto. Tällä hetkellä Kiina-keskustelu on ajankohtaisempi kuin koskaan, onhan maan ihmisoikeusasiat tapetilla vahvasti. Kiinan lähettiläs todisti eilen aamutelkkarissa, että Tiibet-asiat ja ihmisoikeusasiat ovat Kiinan oma asia ja kaikki on järjestyksessä. Niin kauan kun yhteistä työtä tehdään, jokainen kauppaa käyvä, jokainen urheileva kisaaja tai yhteistyötä tekevä poliitikko ottaa kantaa omalla viestinnällään, hyväksyykö vai tuoko esille oman näkemyksensä ihmisoikeuksien toteutumisesta. Kiina kantaa viime kädessä vastuuta siitä, mitä maan sisällä tapahtuu.  Sen sijaan meidän eri tavoin yhteistyötä tekevien on syytä pitää mielessä se, ettei meidän taloudellinen pikavoittomme saa maksaa kiinalaisten ihmisoikeuksien polkemista. Tätä on pohdittava niin Kouvolassa kuin maan hallituksessakin.