Tänään aamu alkoi vesijumpassa. Vatsalihakset itkivät, onneksi sitä ei uima-altaassa huomaa. Onnellinen voin olla siitä, että oli jotain, mikä itki ja kärsi. Minulla ei kuitenkaan ole pienintäkään vetoa sixback-muotiin. Edes vatsani ei tunnista tätä nykymuodin termiä. Tältä osin, valitettavaa.

Palautin tänään poikani kyynärsauvat. Polven kuntoutuminen siis etenee. Onnellinen hetki äidille!

Nyt vieraita tapaamaan. Koululaisryhmä kotiseudulta helpottanee hiukan koti-ikävää, tuleehan paikalle sekä muksuja että murre. Kymenlaakson murteesta kun on viime aikoina paljon puhuttukin, kiitos PPPeteliuksen. (Olen täysin osaton sarjasta Kymenlaakson laulu, kun en ollut telkkarin äärellä oikeaan aikaan ja minua muuten palveleva Areena ei tätä ohjelmaa näytä. Ainoastaan muu uutisointi on osunut silmään.)

Helsingissä paistaa aurinko. Se on selkeästi kevään etenemisen merkki.