Hyvää äitienpäivää!

Helsingin Sanomien nettilehdestä luin, miten pieni lastentarhaikäinen tyttönen kertoi ja kuvaili äitienpäiväkorttinsa tekoa. Korttiin kuulemma saa kirjoittaa mitä vaan äidille, mutta ei ole sopivaa kirjoittaa, että äiti on tyhmä.

Olen vakuuttunut, että varsinkin isommat lapset joskus miettivät myös sitä, miten vanhempien ajatukset ja valinnat ovat muumioituneet jollekin toiselle planeetalle. Miten äiti tai isä voikaan olla juuri niin kankena kuin ovat. On tietenkin selvää ja lähes todennettavissa, ettei kenenkään muun vanhemmat ole niin tiukkoja tai niin omituisia kuin "meidän". Perinne, joka on ainakin meilläpäin periytynyt ajoittain polvesta polveen.

Opettajan työssä kohtasin erityisesti paljon lapsia ja paljon heidän äitejään. On liikuttavan leimaavaa se, miten ihmisen äidit ja lapset vuodesta ja yksilöistä toiseen toimivat samansuuntaisesti. Sävyt ovat toki persoonalliset, mutta jokaisen toiminnan takana on samaa punaista lankaa. Äidit rakastavat lapsiaan, haluvat heidän parastaan ja toimivat siksi niin kuin toimivat.

Äitiyden salaisuus, rikkaus ja rasite on se, että samaan aikaan kun olet maailman ihanin äiti, se joka huolehtii, olet myös se tyhmä äiti, se joka huolehtii. Äitiys on kautta aikain merkittävimpiä ihmiskunnan tehtäviä. Se on jopa Jumalan kymmenen käskyn suojaama "virka". Kunnioita isääsi ja äitiäsi.