Näin tiistai-iltana Helsingissä työhuoneella yksin istuessani saattaisin jopa kiivaasti kirjoittaa viimeisimmästä STT:n puhelimeeni "sylkäisseestä" uutisesta, mutta koetan malttaa mieleni. Uutinen kertoi puolustusministerin innosta viedä Suomea ja jopa naapurimaatamme Ruotsia NATOon.  Palaan tähän teemaan, kunhan syke laskee. Nyt ministerin Nato-juoksupyörän vauhti on niin kiivasta, etten meinaa sykkeeseen mukaan ehtiä.

* * *

Vuoden 2008 valtion budjetissa on tutkimus- ja kehitysrahaa reilusti. Nyt ollaan reilu kolmannes vuodesta eletty. Olisi kiinnostavaa tietää, miten paljon tuloksellista tietoa päätöksentekoon tämän kehitystyön tuloksena saadaan. Vaikka Suomi sijoittaa innovointiinsa, onko meillä näyttöä siitä, että Suomessa pysyvää teollisuutta, yritystoimintaa ja hautomointia kehittyy maahamme.  Yrittäjyys- ja markkinavoimaintoisen hallituksen kivenä on kengässä jatkuva liikkuvuus ja muutoskehitys yrityspuolella. Vaikka työllisyysluvut ovat melko tyydyttäviä, ja työttömyys tilastollisesti on korjaantunut, on haasteena nimenomaan pysyvän ja Suomeen kotoutuvan kehitys- ja yritystoiminnan rantautuminen tänne Pohjolaan.

Ihan toinen haaste on sitten se kansalaisreservi, jonka työura on eri vuosikymmeneltä kuin tämän hetken vaatimukset. Suomeen tarvitaan takaisin sitä suorittavaa työ- ja ammattitoimintaa, jossa työn itsenäisyys ja vaativuus ei kaadu pelkästään työntekijän niskaan, vaan hyvää ammattitaitoa ja -tasoa voi toteuttaa myös aputehtävissä.  Yhteiskunnassamme on edelleen monenlaisia tehtäviä, joissa apulaisuusajattelua voisi herättää henkiin.