Tämä on taas SE päivä, kevätpäivä, jolloin juhlistan jotenkin sitä, että ikää tulee lisää. Tänä vuonna menemme illalla perheen kanssa katsomaan pienimmän tyttären tanssiesitystä. Ikävuosia on 42, jos oikein muistan. Blogia näen vielä kirjoittaa, ilman laseja.  Ajatus kulkee loistavasti, vaikka en Lipposen älykkölistalle päässytkään. Itsetunto on kyllä kohdallaan, en odottanutkaan joutuvani tuolle listalle. Kroppa nikottelee joskus.

Monenlaisia asioista on elämänkokemusreppuun kasaantunut, viimeisen vuoden aikana paljon myös. Olen varsin kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan olla mukana tässä elämän seikkailussa. Katson innokkaasti uusiin päiviin, siitäkin huolimatta, että pari haastavaa työtehtävää odottaa tekemättömänä, pyykkivuori on elämäni Mount Everest ja pihatyöt huutavat minulle: tule tänne takapihalle tonkimaan.