Turhautumisen lyhyt oppimäärä
Jäin torstaina istuntopäivän päätteeksi Helsinkiin, olihan perjantaina suuren valiokunnan kokous ministerikuulemisineen. Esityslista perjantaille lupasi kolmen ministerin nimiä, tosin ulkoministerin kohdalla oli jo valmiiksi mainittu este listalla. Liekö se puoluekokous? Joka tapauksessa suuren sali oli melkoisen tyhjä, eikä päätösvalta tullut missään vaiheessa kokousta hollille. Olen joskus ennenkin kirjoittanut siitä, miten minua "kyrsii" se, ettei ministeri ole paikalla silloin, kun hänen toimintasektorin asiaa käsitellään suuressa valiokunnassa. Tänään kyrsi!
Rippijuhlat tulkoon!
Tulin kotiin iltapäiväjunalla. Se oli myöhässä. Kotiväki on yllättänyt minut upeasti. Jo keskiviikkona kotona käydessäni hommat olivat hienosti hanskassa, eikä hanska ollut suinkaan hukassa. Tänään perhe oli parantanut suoritustaan siinä määrin, että itse pääsin keskittymään pieneen leivoskeluun. Loistavaa!
Nämä rippijuhlat ovat osuneet itse asiassa kohdalleen kuin nenä päähän. Onhan äitee ollut toista vuotta kulkuriäiti, kännykkä-äiti, viikonloppuäiti, virkamiesäiti, äiti, joka ei ole joka päivä kotona tai miten nyt haluatte. Vaikka isä ja lapset ovat vähintäänkin tyydyttävästi pitäneet torppaa pystyssä, on sellainen suuri pamaus, SE siivousrätin kosketus, joka räjäyttää lian pois, puuttunut. Nyt sitä ryöpytystä on annettu meidän kodille siinä määrin, että pesuaineen katku melkein silmiä kirvelee. Toisaalta pölyallergianuha on saanut kyytiä monelta osin, onhan esimerkiksi poika laittanut huoneensa ihan uuteen järjestykseenkin.
Vaikka rippijuhlissa on oleellisempaa jokin ihan muu kuin valmistelu ja siivous, nautin tällä hetkellä siitä, miten paljon hyvää valmistelua, ja sitä kautta juhlan tuntua, olemme tehneet erilaisissa asioissa ja kokoonpanoissa yhdessä.
Ennakkovaroitus
Koska perheessä on suuren perhejuhlan tuntua, ja minua tarvitaan vielä monenmoisessa hommassa, pidän pientä blogi- ja viikonvaihdevapaata tältä osin. Maanantaina puolestaan pitää olla jo 7 junassa menossa Helsingin suuntaan. Ensi viikko on vielä täynnänsä työtä, siitäkin huolimatta, että minulla ja tuolla elämäni miehellä on 20 -vuotishääpäivä samaisella viikolla.
Siis hyvää viikonloppua, itse kullekin säädylle!
PS. Lissabon-sopimuksen tilanne on mielenkiintoinen, kiitos irlantilaisten. On vielä pitkälle kesään oikeaakin poliittista seurattavaa, vaalirahasekoilun lisäkkeeksi.
