Olemme kesäkesän juhlan läheisyydessä. Juhannus on tulossa. Vetäydyn nyt juhannustunnelmiin, nautin kesästä, kotipihasta ja ehkäpä heitän talviturkkinikin. Niin, näin on, en ole vielä järveen ehtinyt. Jospa nyt uskallan, sillä ehtimisellä ei voi nyt enää selitellä.
HYVÄT JUSSIT
Lapsena juhannus oli minulle merkki heinänuhakauden alusta. Siksi siihen ei liity mukavaa assosisaatiota. Nykyisin tosin kärsin vain vähän heinien pölyistä. Sateisena kesänä en edes huomaa kukintaa.
Laitan tähän vielä eduskuntatyön viimeisen lakialoitteeni, joka esiteltiin eilen keskiviikkona suuressa salissa. Paikalla oli muutamia edustajiakin keskustelemassa tästä tärkeästä asiasta, yli 65-vuotiaiden kuntoutuksen järjestämisestä.
Vaikeavammaisten kuntoutuksen järjestämisestä vastaa pääosin Kansaneläkelaitos. Vaikeavammaisen oikeus Kansaneläkelaitoksen järjestämään kuntoutukseen päättyy hänen täyttäessään 65 vuotta, jolloin vastuu kuntoutuksesta siirtyy kunnan terveystoimelle. Yli 65-vuotiaille vaikeavammaisille Kansaneläkelaitos myöntää ainoastaan harkinnanvaraista lääkinnällistä kuntoutusta.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan kuntoutusvastuun siirtyminen Kansaneläkelaitoksesta kunnalle merkitsee useimpien vaikeavammaisten kohdalla joko kuntoutuksen määrän tai laadun laskua siitäkin huolimatta, että kunnallinen terveydenhuolto on Kansaneläkelaitokselle laatimassaan kuntoutussuunnitelmassa kartoittanut ja määritellyt vaikeavammaisen kuntoutustarpeen. Kuntoutustarpeen uudelleen arviointi suhteutetaan terveyskeskusten käytettävissä oleviin resursseihin, erittäin suurelle joukolle tämä merkitsee käytännössä koko kuntoutuksen loppua tai sen todella merkittävää vähentymistä. Käytössä olevat kuntoutuksen määrärahat määrittelevät kuntoutuksen määrän, ei tarve. Tästä johtuen tilanne vaihtelee eri kunnissa merkittävästi ja ihmiset ovat kuntoutuksen saamisen suhteen eriarvoisessa asemassa maassamme.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta edellytti jo vuonna 2002 antamassaan kannanotossa, että hallitus selvittäisi mahdollisuudet saattaa 65 vuotta täyttäneet vaikeavammaiset Kansaneläkelaitoksen järjestämän lakisääteisen kuntoutuksen piiriin (StVM 8/2002 vp). Uudelleen asia otettiin esille Valiokunnassa käsiteltäessä hallituksen esitystä laiksi Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista (HE 3/2005). Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi tuolloin lain käsittelyä koskevassa mietinnössään (8/2005), ettei nykyistä tilannetta vaikeavammaisten lääkinnällisessä kuntoutuksessa 65 vuoden iän täyttyessä voida pitää tyydyttävänä. Perusteluina todettiin, että kuntoutuksen päättyessä vamman vaikutukset saattavat kumuloitua, ja kuntoutuksessa säästäminen voi samalla merkitä laitoshoidon tarpeen kasvua. Valiokunta piti mietinnössään tärkeänä, että kuntoutuksen järjestämisvastuun siirtyessä Kansaneläkelaitokselta kunnalle kuntoutus jatkuisi vammaisen yksilökohtaisen tarpeen mukaisena.
Samassa yhteydessä Valiokunnassa todettiin mm. Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen ottaneen kantaa 65 vuotta täyttävien vaikeavammaisten kuntoutukseen liittyvään väliinputoamisriskiin. Kansaneläkelaitoksen valtuutetut toimittivat sosiaali- ja terveysministeriölle 4.1.2005 lausuman, ja tässä valtuutetut esittivät, että sosiaali- ja terveysministeriö käynnistäisi pikaisen selvitystyön vanhuuseläkeiän täyttäneiden vaikeavammaisten kuntoutuksen rahoituksen ja kuntoutusvastuun järjestämisestä ja tekisi selvityksen pohjalta tarvittavat muutosesitykset. Myös Vammaisfoorumi ja Suomen Fysioterapia- ja kuntoutusyrittäjät FYSI ry ovat katsoneet, että 65 vuotta täyttäneiden vaikeavammaisten kuntoutus on jäänyt hoitamatta.
65 vuotta täyttäneiden vaikeavammaisten kuntoutus tarpeen mukaan on pikaisesti turvattava. Jo tällä hetkellä vaikeavammaisten kuntoutuksen piirissä on erittäin paljon työelämän ulkopuolella olevia, siksi keinotekoinen eläköitymisikä ei muodosta järkevää rajaa kuntoutuksen siirtämiselle kuntien vastuulle. Kansaneläkelaitoksen kuntoutuksen järjestämisvastuun laajentaminen myös yli 65 vuotta täyttäneille turvaisi parhaiten kuntoutuksen jatkumisen tarpeen mukaan ja kunnan resursseista riippumatta jokaiselle vaikeavammaiselle.
Aloitteessa esitetään muutettavaksi lain Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista (566/2005) 2 luvun 9 § 1 momenttia siten, että Kansaneläkelaitoksen vastaamasta kuntoutuksesta poistetaan 65-vuoden ikäraja. Lakimuutos tähtää yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten kuntoutuksen turvaamiseen siten, että kuntoutuksesta vastaa nykyisen ikärajan jälkeenkin Kansaneläkelaitos.
