Eu-parlamenttivaalit ja vähän muutakin EU-haastetta

Eu-parlamentti uusiutuu kesällä 2009. Tällä hetkellä ei tiedetä vielä, käydäänkö vaalit nykysopimuksen vai Lissabonin sopimuksen perusteella. Viimeistään talvella asialle on saatava piste, onhan eri jäsenmaissa hiukan erilainen vaalisysteemi, ja perusperiaatteet vaalien käymiselle on oltava ajoissa selvillä. Tai siis mikä on ajoissa, jos puhutaan Euroopan kokoisesta systeemistä, onko muutama kuukausi riittävän pitkä aika. Sopimustaustalla on merkitystä parlamentin vaaliin, onhan Lissabonin sopimus muuttamassa edustajamääriä monissa maissa.

Vaalit muistuivat mieleeni näin kesäaamuna siksi, että luin lehdistä eilen uutisoidusta asiasta. Europarlamentaarikko P-N Kauppi siirtyy nykyisen parlamentaarikkokautensa lopuksi toisiin tehtäviin.  Hän on jo toinen kokoomuslainen europarlamentaarikko, joka siirtyy pois parlamenttityöstä.

Eu-vaalit eivät ole olleet mikään vetonaula Suomessa. Äänestysprosentti oli viime vaaleissa alhainen,  vähän yli 40 %.  Suomessa on jo valmiiksi eurovaaliväsymystä. Seuraavien eurovaalien kiinnostavuutta ei lisää se, että jotkut edustajat lähtevät kesken kauden toisiin tehtäviin, ja usea edustaja on jo ilmoittanut, ettei enää pyri jatkokaudelle. Vaikka vaihtomiehistön mahdollisuus on juuri näin varsin ilmeinen, toisaalta herää kysymys, onko parlamentaarikot kokeneet turhautumista siellä yli 700 parlamentaarikon joukossa.

EU-vaalit kuitenkin tulevat. EU-systeemi ei ole vielä valmis vaaleihin, sattuneista sopimuskuvioista johtuen. Suomi on joka tapauksessa niin kauan kun on EU:n jäsen, edustettuna parlamentissa. Jokaisen on siis mietittävä suhdettaan eu-vaaleihin, eu-vaaliehdokkaisiin ja ylipäätään EU:n toimiin.  EU-vaikuttamisessa olisi varmasti koko kansakunnalla myös vastuunkannon paikka, onhan EU-vaali mitä ilmeisemmin sellainen hyväosaisten harrastus. Jo pelkkä kampanjointi koko maan laajuudessa on haastavaa, erityisesti taloudellisesti. Toisaalta esimerkiksi kultalusikkakunta Kauniaisen viime vaalien äänestystulos kertoo jotain vaalien luonteesta. Kauniaisen äänestysprosentti oli 69 ja kymmenesosia, kun koko maassa reilu 40. Neljän eniten ääniä saaneiden joukossa oli kolme kokoomuslaista ja yksi rkp:n edustaja.

EU-työssä on haasteita: EU-vaikuttamisessa on katsottava kansallista etua. Maatalouden osalta olemme jo ihokkaamme antaneet pitkälti pois. Seuraava eurooppalaisen rakennemuutoksen kouriin joutuva kandidaatti on kuljetusyrittäjyys. On huolestuttavaa seurata, miten kansallisesti tällä hetkellä hallitus ei huolehdi pienyrittäjyyden mahdollisuuksista EU-paineiden alla: onhan suomalaiset kuljetusalan yritykset pääosin pieniä perheyrityksiä. Suunta on ilmeinen. Jos ei kansallisesti tehdä vahvoja linjauksia, eurooppalainen kuljetuskilpailu nielaisee suomalaiset pienyrittäjät. Näin kävi maatalouden pienille ja keskisuurille tiloille.  Nyt on opittava ennen kuin kantapää muistuttaa edellisestä kerrasta. Kansallinen rakenteemme ei kestä kuljetusalan rankkaa rakennemuutosta nyt.