Piipahdin eilen Sippolassa markkinoilla. Olimme kd-porukalla liikenteessä lettukojulla. Vaurulan Retsi saattoi soittaa musiikkia ensimmäisen tunnin, siihen asti, kun ukkonen alkoi jyskyttää. Vettä tuli kun Esterin kasvimaalla kastelukannun nokasta.

Sippola on siinä mielessä hauska paikka, että noin keskimäärin se näyttää melko pieneltä ja uneliaalta paikalta. Mutta se ei ole sitä. Aina kun käyn Sippolassa, siellä on ihmisiä paljon liikenteessä, ja siellä on elämää. Jopa hautausmaalla, siellä Hirvelän puolella, jossa isovanhempieni hauta on. Yleensä hautausmaalla käydessäkin tapaa jonkun tutun.  Eniten olen silti tavannut porukkaa Sippolassa pari vuotta sitten Jukolassa. Se koko Jukola oli ikimuistoinen kokemus.

Sippolan kirkko on ollut isäni suvun kotikirkko. Kaipiaisen Kuoppalasta piti toki aamulla lähteä aikaisin kirkkoretkelle. Kirkon torni ei kotiin asti näy. Itselläni oli monta vuotta perinne käydä kiirastorstaina nimenomaan Sippolassa kirkossa. Tosin viime vuosina olen suunnistanut perheeni perässä kotikirkkoomme Kouvolassa.

Minulla on erittäin paljon hyviä muistoja Sippolasta, eikä nykypäivänä matka sinne ole edes pitkä. Sen sijaan pienenä tyttönä tuntui, että kun lähdettiin Sippolaan, oltiin melkein kuin ulkomailla. Ehkä se johtuikin siitä, että tultiin usein tuolta mutkaisia teitä kaukomailta Kaipiaisista, mummolasta.

* * * * *

Sippolan markkinoilla tapasin paljon ihmisiä, sekä tuttuja että ennen tuntemattomia. Kaksi itselle erityisen merkittävää kohtaamista olivat mummoni veljen kummitytön sekä isäni maamieskoulukaverin tapaaminen. Sippolan maisemissa myös moni on jollain tapaa sukua, joko Suurnäkkiä, Mänttäriä tai Ukkolaa. Onhan minun juureni näissä suvuissa, isäni puolelta. Nykyisin Kaipiaisen Kuoppalasta maailmalle levittyvä  Ukkolan väki on aikanaan menneissä polvissa lähtöisin Liikkalan Ukkolanmäeltä. Eikä Liikkalaan ole kuin kivenheitto Sippolasta. Tosin, pitää olla melkoisen hyvä heittokäsi.