Kehitysyhteistyörahoitusta ei voi käyttää sotilaalliseen siviilikriisinhallintaan. Ylen haastattelema puolustusministeriön ylijohtaja tätä toivoi, Afrikan kriisinhallintatoimien yhteydessä. En pidä ajatusta kannatettavana. Sitä paitsi kehitysyhteistyörahoitukselle on oma kriteeristö OECD:n alan komitealta, ja siihen normistoon ei rauhaan pakottamisen tai sotilaallisiin toimiin liittyvät jutut sovi. Tämä keskustelu tulee palauttaa ruotuunsa heti alkumetreille, ja panna sille piste. Siis: PISTE.

* * * *

Olen todella huolissani siitä, miten meidän nykynuorien sukupolvi suoranaisesti selviää tästä: liian usein saamme viestiä nuorisoon kohdistuvasta sairaaloisesta väkivallasta, joka johtaa kuolemaan asti. Monesti nuoret miehet käyttävät silmitöntä väkivaltaa täysin satunnaista uhria kohden, tappavasti. Näin on viime aikoina tapahtunut niin Jokelassa, Kotkassa, Rovaniemellä, Kouvolassa kun nyt viimeksi Keravalla.

Maassamme on kiireen vilkkaa tehtävä jotain, joka vaikuttaa lastemme ja nuortemme hyvinvointiin. Ei voida ajatella niin, että tavallista arkea ja elämää suojataan lisää, rajoitetaan tai valvotaan enemmän mahdollisen väkivallanteon estämiseksi. On pystyttävä vaikuttamaan pahoinvoinnin syntyyn, sen hallintaan tai siitä kipeytyneiden hoitoon.

Hyvin- ja pahoinvoinnin kahtiajaolle on tehtävä, paljon! Nykyinen systeemi ruokkii myös henkisen hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin syvinemistä. Hyvinvoinnin puolella se ei haittaa, jos voidaan hyvin. Kiva niin! Sen sijaan pahoinvoinnin syvyys ja laajuus kertoo koko yhteiskunnan voinnista. Tällä hetkellä yhteisvastuullisuus tältä osin on hukassa.