Osuin eilen pesäpallopeliin Kouvolan KPL vastaan Koskenkorvan Urheilijat (KoU). Peli pelattiin täällä meidän kotikulmilla. Aurinko paistoi, pesäpalloelämä siis parhaimmillaan. Melkein säälitti KoU:n puolesta, sillä Kouvolan joukkue oli ihan paras, suoranaisesti pesivät pelikumppaninsa.  KPL:n joukkue osaa. Peliä johtaa minullekin erityisopettajaopintojen ajalta tuttu mies, Pitkäsen Eero, joka on joukkueessa jotain ihan kouvolalaista. Muutenhan ykkösrinki on pitkälti eri puolelta maata koottuja maailman parhaita pesäpalloilijoita. Toki muistan, että KPL:n omapoika Ojalan Mika-Matti pelaa myös kasvattajajoukkueessaan, ja eilen mies pelasikin todella hyvin. Mielestäni KPL:n ehdoton rikkaus onkin siinä, että koko pelin aivot, eli pelin johtaja, on kotikulmien kasvatti. Se, jos mikä, tekee pelin täällä kotikentällä kiinnostavaksi.

Nyt seuraa kirjoitukseni interaktiivinen osuus: Pelissä oppii aina uutta. Seurueessamme pohdimme, naisissa, miksi kummassa kesken sisävuoron lukkari jossain välissä heittää pallon kotipesätuomarille. Se näyttää ihanrivikatsojansilmään jotenkin erikoiselta kesken pelin ja vuoron. No, vastauskin saatiin pelin tiimellyksessä. Päivän kysymys onkin, miksi?