Ensinnäkin on todettava, etten omista metsää. En siis kirjoita omassa asiassani. Sen sijaan näin kesäaikaan olen kyllä tavannut monia metsänomistajia ja yllätys ei lienee se, että puhe on kääntynyt yleensä myös metsätalouden asioihin, jos tarinointi jatkuu pidemälle kuin pelkät hyvät päivät. Jututtamani metsänomistajat ovat olleet yleensä juuri niitä, joilla on metsäpalsta tai -palstoja nk juurillaan lapsuuden maisemissa, eikä mitään pakkotilannetta rahapuolen takia ole. Tämän joukon silmissä hallituksen verohelpotus, joka on päätöksenä hyvä, on silti naiivi. Viesti on selvä, kun ei asiaa muuten saada hoidettua, yritetään pakolla kiskoa kansalaisten pusikoista, tässä tapauksessa ilmaus lienee pussia parempi valinta.

Pidän verokevennys päätöstä hyvänä, mutta ajoitusta kankeana. Kun sama päätös olisi pitänyt tehdä parhaaseen työaikaan viimeistään keväällä, se tehdään vasta nyt, kun oikeasti alkaa olla huonot housussa. Talouselämän signaalit kun ei hyvää heiluta. Uutisia lukiessaan pienellä on eri medioissa irtopaloina ikäviä merkkejä tännekin rantautuvasta alavireestä: Tänään viimeksi TeliaSonera kertoi henkilöstön vähentämisestä.

No niin, tarkempi lukija toki niputtaa teleliikenteen ja metsäteollisuuden kahteen ihan eri pinoon, ja näin teen minäkin. Silti tämän kokoisessa maassa kaikki talouselämän kolmiojalkaa heijaavat viestit, työpaikkojen menestys tai toimialan rakennemuutokset ovat varsinasta raekuurosadetta kesäpäivään.

Metsäasioissa ei ole päätöksentekokoneistossa varaa vieläkään tuudittautua siihen, että oma osuus olisi tehty tämän verohelpotuksen myötä. On panostettava niin metsänhoitoon, metsäalan koulutukseen kuin metsäomistamisen lisäohjaukseen. Onhan meillä edelleen niitäkin metsänomistajia, joille perintömetsäpala voi olla vain paperinippu karttoineen, ja silloin sen hoitokaan ei ole siinä määrin kiinnostavaa, mitä todella hyvä hoito ja sitä kautta parempi tuotto edellyttäisi.

Tältä osin suomalaisilla ei ole varaa mennä metsään.