Muistan hyvin 70-luvulta lapsen silmin katsottuna erilaiset mainos- ja markkinointikampanjat, joilla suomalaisiin pyrittiin vaikuttamaan ja varmasti vaikutettiinkin. Mene munalla töihin - kampanjalla syötettiin kanamunavuoria kotimaisiin suihin. Vieläkin kuulee joskus kaveripiirissä heittoa, tule kuorilla takaisin.  Erilaisia tietoiskuja tuli ainakin kakkosen uutisten jälkeen ahkerasti, kuka on voinut unohtaa sen mystisen käden, johon syttyi liekki. Opetushetki oli alkanut. Uusien väritelkkareiden (meillä oli kyllä todella pitkään se toimiva mustavalko AGA) haaleissa väreissä opetus jyrähti kansalaisten olohuoneisiin.

Nyt retroillaan alalla kun alalla. Varsinkin nuoremmat sukupolvet osaavat arvostaa viimeisten vuosikymmenten antia. Luin muutama päivä sitten artikkelin, jossa nuoret perheet sisustivat kotejaan 70- ja 80- luvun tyyliin. Argg, huomaan olevani vanha, en ottaisi ainakaan vielä näitä vuosikymmeniä sisustustyylikäyttöön.

Toiseen retroiluun:

Suomalaisen matkailun suhteen voitaisiin myös retroilla. Ei olisi pahaksi, vaikka jonkinmoisen kotimaisen matkailun edistämiskampanjan ja -tuen virittäminen yksittäiselle matkustajalle. Aina, kun suomalainen vaeltaisi todistettavasti kotimaisissa erämaissa telttaillen, matalissa majoissa majaillen, ajaisi sinne äärelle vielä joukkoliikenteellä ja vaellusmatka olisi vähintään  8 - 10 kilometriin päivässä, kotimainen matkailu  ja matkailija hyötyisi. Käytäisiin siis vähän sellaista kotimaisuusanekauppaa. Kun lentoliikenne tai yksityinen henkilöliikenne ei kuluttaisi ilmakehää, kun hyöty kunnon kohottumisena näkyisi kansanterveydessä ja kotimainen matkailu saisi haastetta, retroilmiö olisi valmis.

Suomalaiset kantavat matkailun nimissä kotimaista kansantuloa globaaliin kiertoon niskalihakset jumiutuen. Matkailun haaste ei ole pelkästään se, miten saadaan maahamme paljon ulkomaisia turisteja (sekin on iso haaste), vaan myös se, miten oma väki saadaan syttymään kaikesta siitä upeasta ja aidosta, jota meillä täällä Suomessa on.