Pyhäaamun rauha hiljaa henkäilee

Jossakin lähiseudulla, ei tosin ihan ikkunasta nähtynä, oli viime yönä hipat. Vaikka kodin ikkunat olivat suljettu, lauluntapaisen pystyi tunnistamaan. Kun aamulla aikainen herätys odotti, en jaksanut iloita toisten riemusta. Nukkuminen oli "musiikkinautinnon" takia vaikeaa. Ihmisääni on hiljaisessa yössä joskus varsin vahva elementti. Siinä lampaita laskeissani pohdin, entäpä jos olisin vaikkapa hoitotyöläinen ja pitäisi olla jo aamukuuden jälkeen vaikkapa käsi vakaana leikkaamassa potilasta. Lepoaika on arvokas!

Miksikö en käytä korvatulppia? No siksi, etten sitten - jos ne pysyvät päässä koko yön - kuule herätystä. Kokeiltu on.

Tänään Savonlinnaan

Tänään käymme mieheni kanssa päiväreissussa Savonlinnassa. Kaupunki on meille se ensimmäinen yhteinen kotikaupunki, asuimmehan kaksi vuotta yhdessä Kirkkokadulla pienen pienessä yksiössä.

Kiitollisena ajattelen niitä alkuvuosia. Tosin eräs mielenkiintoinen asia on niistä opiskeluajan niukoista vuosista jäänyt mieleeni. Toisena Savonlinnavuotena keräsimme ennätyssadon sieniä. Koko talven sitten söimme erilaisia sieniruokia.  Tänään emme taida ehtiä sieneen, vaikka vieläkin parinkymmenen vuoden jälkeen muistan kyllä, missä sienisato oli parhaimmillaan.