Viime viikonvaihteessa osuin todella hengellisen ja henkisen hyvinvoinnin lähteille, useaan otteeseen. Mieheni kanssa kävimme teatterissa. Tsehovin Lokki ei kyllä koskettanut tällä kertaa minua siinä määrin, kun mitä teksti sinänsä antaa odottaa. Ehkäpä rasitteenani oli joskus nuoruudessa nähty niin koskettava Lokki. 

Tyttäreni olivat varanneet minut "Mamma Mia" seuraksi, ja viikonlopun tiimellyksessä löytyi vihdoin sillekin aika. Voi, miten ABBA vei mukanaan. Vaikka kriitikot eivät ole elokuvaversiota kovin ylistäneetkään, en voinut hillitä hymyä huulillani, olihan leffa melkoisen ratkiriemukas. Ja se musiikki, kauniit kuvat ja maisemat, mitä sitä muuta voi mielenpiristykseksi toivoa.

Kirkkoretkemme mieheni kanssa oli sananmukaisesti sellainen, kuten eräs ystävä totesi "laulava kuin Teneriffalla". Saarnaava pastori oli valinnut kaikkia mielivirsiäni, ja se on ihanaa se. No, totta kai täydellisestä virsivalikoimasta vielä puuttui yksi, se, jota kuuntelen Samuli Edelmanin laulamana: